Taneli Rantala

s. 1993

Käsittämätöntä kyllä, olen onnistunut toteuttamaan molemmat lapsuuden haaveammattini: poliisin ja radiojuontajan. Samoin jo ihan pentuna aloitetut harrastukset ovat kantaneet pitkälle ja muuttuneet matkan varrella työksi. 

Ei ole mikään vitsi, että elän ja hengitän Iron Maidenia. Innostuin alakouluikäisenä basisti Steve Harrisin soitosta, sävellyksistä ja tinkimättömästä asenteesta. Ruinasin vanhemmiltani basson, joka vaihtui myöhemmin kitaraan. Lukioajoista lähtien olenkin soittanut molempia eri kokoonpanoissa hevistä humppaan. Noihin aikoihin perustettiin myös oman “urani” pitkäaikaisin bilekokoonpano The Starmen Acoustic, josta muodostui melkoinen korkeakoulu keikkailuun – trubaduuriduosta puhaltajilla varustettuun bändiin ja pitkälle toista sataa keikkaa häistä hautajaisiin ja taloyhtiön kerhotiloista aina Helsingin jäähalliin. Kaikki tehtiin alusta loppuun itse.

Kesän päätteeksi vuonna 2022 jäin virkavapaalle tekemään musiikkitieteen maisteriopintoja ja pahaa aavistamatta liityin Johanna von Hertzenin bändiin, joka kaipasi kitaristia. Löysin molemmista paikkani: aktiivisesti keikkailevan bändin, Johannasta myös puolison ja musiikintutkimuksesta tavan suhtautua musiikkiin. En oikein pitänyt itseäni täysiverisenä muusikkona, mutta en mieltänyt itseäni enää pelkästään musadiggariksikaan. Se, että sai luvan ja ajan kanssa kaivella ja analysoida itselle rakasta aihetta, paitsi laajensi tajuntaa, myös asetti vuosien varrella mukaan tarttuneen osaamisen oikeaan kontekstiin. Ehkäpä sittenkin toimittajaksi? 

Kesällä 2023 pääsin onnekseni Radio Rockille maisterivaiheen työharjoitteluun ja sillä tiellä olen edelleen. Työharjoittelun päätyttyä huomasinkin olevani radiossa töissä ja minulla oli kaksi omaa viikonloppuohjelmaa joissa jo oletusarvoisesti soi se musiikki, jota olen kaivellut ja soittamalla analysoinut teini-ikäisestä lähtien. Tässä vaiheessa viimeistään oli pakko perua pyhä lupaukseni siitä, ettei minusta koskaan tule toimittajaa, koska olin samalla alkanut kirjoittaa juttuja alan lehtiin – muun muassa kitaroihin erikoistuneeseen Riffiin. Kirjoittaminen on muutenkin kulkenut mukana läpi koko elämän. Opin lukemaan jo alle kouluikäisenä. Lukeminen opetti kirjoittamaan, kirjoittaminen ajattelemaan ja ajatteleminen puhumaan. Lopulta ne yhdistyivät musiikkiin, joka on suurin intohimoni.